— Rouva Danglars?
— En tiedä, mikä hänen nimensä nyt on. Mutta se on hän, se on hän!
— Kuka?
— Se nainen puutarhassa! Sama, joka oli raskaana! Se, joka käveli siellä ja odotti … odotti!
Bertuccio jäi tuijottamaan liikkumattomana, suu auki, kalpeana ja tukka kauhusta pystyssä.
— Odotti ketä?
Mitään sanomatta Bertuccio osoitti sormellaan Villefort'ia, melkein samoin kuin Macbeth osoitti Bancoa.
— Oh!… Oh! … sopersi hän, — näettekö?
— Kenet? Mitä?
— Hänet!