— Hyvä Jumala, ole rauhassa! Ei minulla ole mitään aikeita sinun kreivisi suhteen, ja sinä saat hänet rauhassa pitää. Mutta, lisäsi Caderousse, ja hänen huulilleen nousi tuo sama ilkeä hymy, joka niillä jo äsken oli väikkynyt, — siitä on maksettava jotakin.
— Vai niin, mitä siis tahdot?
— Arvelisin sata frangia kuukaudessa…
— No niin.
— Minä eläisin…
— Sadallako frangilla?
— Niin ja näin, ymmärräthän sen, mutta…
— Mutta?
— Sadallaviidelläkymmenellä olisin onnellinen.
— Tuossa on kaksisataa, sanoi Andrea.