— Hän on koko illan harjoitellut, vastasi neiti Cornélie, — ja sen jälkeen hän meni levolle.
— Olin kuitenkin kuulevinani hänen pianonsa äänen?
— Neiti Louise d'Armilly soittelee.
— Hyvä on, sanoi rouva Danglars. — Tulkaa riisumaan yltäni.
He menivät makuuhuoneeseen. Debray heittäytyi leposohvalle, ja rouva Danglars meni neiti Cornélien kanssa pukeutumishuoneeseensa.
— Rakas herra Lucien, sanoi rouva Danglars oven läpi, — valitatte aina, ettei Eugénie koskaan suvaitse vastata teille mitään.
— Hyvä rouva, sanoi Debray leikkien paronittaren pienen koiran kanssa, joka tiesi hänet talon ystäväksi ja antoi hänen hyväillä itseään, — en ole ainoa, joka valittaa samaa. Muistan Morcerfin eräänä päivänä huomauttaneen, että hän ei saa sanaakaan lähtemään morsiamensa suusta.
— Se on kyllä totta, sanoi rouva Danglars, — mutta luulen, että kaikki vielä muuttuu ja Eugénie tulee teidän työhuoneeseenne.
— Minunko työhuoneeseeni?
— Tarkoitan ministerin.