— Että maa ei kanna mitään hedelmää.
— Muistakaa seitsemää lihavaa ja seitsemää laihaa lehmää!
— Että meri vetäytyy pois, niin kuin faaraon aikana. Ja onhan useita meriä, ja laivat voidaan vaihtaa karavaaneihin.
— Sitä parempi, tuhat kertaa parempi, hyvä herra Danglars, sanoi Monte-Cristo. — Huomaanpa erehtyneeni; tehän kuuluttekin toisen luokan rikkaisiin.
— Luullakseni voin vaatia itselleni sen aseman, sanoi Danglars, ja hänen huulillaan oli jäykkä hymy, joka kreivin mielestä muistutti niitä kömpelöitä kuutamoita, joilla huonot maalarit koristelevat rauniokuviaan. — Mutta koska nyt puhumme raha-asioista, sanoi hän tyytyväisenä saadessaan vaihtaa keskustelun aihetta, — niin sanokaa, mitä voin tehdä herra Cavalcantin hyväksi.
— Antakaa hänelle rahaa, jos hänellä on luotto liikkeessänne ja luotto on mielestänne pätevä.
— Juuri niin! Hän tuli tänään luokseni ja toi neljänkymmenentuhannen frangin pankkiosoituksen, jonka allekirjoittajana oli Busoni ja jonka te olitte hyväksynyt ja lähettänyt minun maksettavakseni. Ymmärrättehän, että maksoin hänelle heti neljäkymmentä tuhannen frangin seteliä.
Monte-Cristo nyökkäsi osoittaakseen hyväksymistään.
— Mutta ei siinä kaikki, jatkoi Danglars, — hän on poikaansa varten avannut liikkeessäni luoton.
— Tahtomatta olla epähieno pyydän kysyä, kuinka paljon hän antaa tuolle nuorelle miehelle.