— Mutta, sanoi kreivi, — ellei Albert olekaan yhtä rikas kuin neiti Danglars, niin ettehän voi kieltää, että hänellä on kuuluisa nimi.
— Vaikka onkin, niin minä pidän yhtä paljon omastani, sanoi Danglars.
— Se on kyllä totta, teidän nimenne on yleisesti tunnettu, ja olette arvonimenne hyvin ansainnut. Mutta olettehan siksi viisas mies, että tiedätte, miten ennakkoluuloisia ihmiset ovat, ja viidensadan vuoden aateluutta pidetään arvokkaampana kuin kahdenkymmenen vuoden.
— Ja juuri sen vuoksi, sanoi Danglars huulillaan hymy, jonka hän koetti tehdä pilkalliseksi, — juuri sen vuoksi ottaisin vävykseni mieluummin Andrea Cavalcantin kuin Albert de Morcerfin.
— Mutta minä otaksun, sanoi Monte-Cristo, — että Morcerfit ovat yhtä vanhaa aatelissukua kuin Cavalcantit?
— Morcerfitkö…! Kuulkaahan, rakas kreivi, olettehan maailmanmies?
— Luullakseni.
— Ja kaiken muun lisäksi vaakunoiden tuntija?
— Hiukan.
— No niin, katsokaa minun vaakunaani, sen väri on varmempi kuin Morcerfin vaakunan.