— Olette hyvin rakastettava.
— Entä herra Danglars?
— Hän on jo saanut kutsun koko perheelleen. Isäni on siitä pitänyt huolen. Koetamme saada herra Villefort'inkin, mutta emme ole siitä laisinkaan varmoja.
— Ei pidä epäillä liikoja, sanoo sananlasku.
— Tanssitteko, herra kreivi?
— Oh, kun on päässyt yli neljänkymmenen… Ei, minä en tanssi. Entä tanssiiko rouva Morcerf?
— Ei hänkään koskaan. Saatte keskustella, hän tahtoo niin mielellään keskustella kanssanne.
— Todellako?
— Kautta kunniani! Ja sanon suoraan, että olette ensimmäinen mies, jota kohtaan äitini on osoittanut tällaista uteliaisuutta.
Albert tarttui hattuunsa ja nousi. Kreivi saattoi häntä ovelle asti.