Nämä sanat kuultuaan apotti painoi lampun varjostinta omalta puoleltaan alas, jolloin se toiselta puolelta nousi. Näin olivat vieraan kasvot kirkkaassa valossa, ja apotin kasvot jäivät varjoon.
— Anteeksi, sanoi poliisiprefektin lähettämä mies, — mutta valo häikäisee kovasti silmiäni.
Apotti painoi varjostimen alas.
— Olen valmis kuuntelemaan teitä, puhukaa siis.
— Ryhdyn heti asiaan. Tunnettehan kreivi Monte-Criston?
— Tarkoitatte varmaankin herra Zacconea?
— Zacconea… Eikö hänen nimensä siis olekaan Monte-Cristo?
— Monte-Cristo on maa-alueen tai oikeammin sanoen kalliosaaren nimi, eikä mikään sukunimi.
— Hyvä on, älkäämme saivarrelko, ja koska herra Monte-Cristo ja herra Zaccone ovat yksi ja sama…
— Aivan sama.