Ojentaen raamatun Rosalle lausui Kornelius:
— Lukekaa, mitä olen kirjoittanut!
— Oi herra, vastasi tyttö, — johan sanoin etten osaa lukea.
Silloin luki Kornelius ääneen tekemänsä testamentin.
Lapsi raukan nyyhkytykset kävivät yhä kiihkeämmiksi.
— Suostutteko ehtoihini? kysyi vanki surumielisesti hymyillen ja suudellen kauniin friisittären vapisevia sormia.
— Oi, en tiedä, herra, sopersi tyttö.
— Ette tiedä, — miksikä niin?
— Siinä on ehto, jota en voi täyttää.
— Mikä sitten? Luulin laatineeni ehdot välipuheemme mukaisiksi.