— Ja milloinka minä saan istuttaa sipulini?
— Ensimäisenä suotuisana päivänä, jonka teille määrään. Mutta elkää turvautuko kenenkään apuun, elkää uskoko salaisuuttanne ainoallekaan ihmiselle. Asiantuntija voisi, nähdessään tuon sipulin, heti käsittää sen arvon. Ja ennen kaikkea, ennen kaikkea, säilyttäkää huolellisesti kolmatta sipuliamme!
— Se on vielä samassa paperissa, missä sen minulle annoitte, ja juuri samalla tavoin siihen käärittynä kuin antaessannekin. Säilytän sitä kaapissani pitsieni alla, jotka pitävät sen kuivana, vahingoittamatta sitä painollaan. Mutta hyvästi nyt, vanki raukka!
— Miksikä nyt jo!
— Se on välttämätöntä.
— Tulitte niin myöhään ja lähdette näin varhain!
— Isäni voi käydä kärsimättömäksi, jos en palaa, ja ihailijani voi arvata että hänellä on kilpailija.
Hän jäi levotonna kuuntelemaan.
— Mitä nyt? kysyi van Baerle.
— Minusta kuului jotakin.