— Mitä sitten?
— Ikäänkuin askeleita portailta.
— Gryphus se ei voi olla, hänen askeleensa kyllä kuuluvat jo kaukaa.
— Ei, isäni se ei ollut, siitä olen varma, mutta…
— Mitä tarkoitatte?
— Se olisi voinut olla herra Jakob.
Rosa kiiruhti portaille, ja itse asiassa kuultiin oven sulkeutuvan, ennenkuin hän oli ehtinyt laskeutua kymmentäkään porrasta.
Kornelius oli käynyt kovin levottomaksi, mutta tämä levottomuus oli alkua vain.
Kun kova onni alkaa vainota jotakin, niin on harvinaista, ettei se säälistä varoita uhriansa, kuten tappelikko vastustajaansa, suodakseen tälle tilaisuutta ryhtyä itsepuolustukseen.
Mutta nuo varoitukset, joita välittää ihmisen vaisto tai elottomat esineet — jotka tosin usein osottautuvat vähemmän elottomiksi kuin on luultukaan —, nuo varoitukset jäävät melkein aina huomioon ottamatta. Isku on suhahtanut ilmassa ja kohtaa päätä, jonka tuon suhahduksen kuultuaan olisi tullut pitää varansa.