— Oi, sanoi Rosa huoaten, — te rakastatte kovin sipuleitanne!
— Olen todella, sanoi vanki, huoaten hänkin, — ollut aivan kuin lamautunut siitä saakka kuin isänne tuhosi tuon onnettoman sipulin.
— Mutta kuulkaa, sanoi Rosa. — ettekö tahtoisi koettaa vielä erästä keinoa?
— Mitä keinoa?
— Kuinka olisi, jos suostuisitte isäni ehdotukseen?
— Mihin ehdotukseen?
— Hän tarjoutui toimittamaan teille sadoittain tulpaaninsipuleja.
— Niin kyllä.
— Ottakaa niitä pari, kolme, ja kasvattakaa yhdessä näiden kanssa kolmas sipulinne.
— Se voisi kyllä onnistua, sanoi Kornelius kulmat rypyssä, — jos isänne olisi yksin. Mutta tuo toinen, tuo Jakob, joka pitää meitä silmällä…