— Sitä siis äsken kuulin, lausui vanki ikäänkuin itsekseen puhuen. Kääntyen sitten veljensä puoleen hän lausui:
— Buitenhofin edustalle on kokoontunut ihmisiä, eikö niin?
— On kyllä.
— Mutta tullessasi tänne…
— Mitä tarkoitat?
— Kuinka pääsit tänne?
— Tiedät hyvin ettei meitä täällä suosita, veljeni, lausui Jan surumielisen katkerasti. — Minä tulin tänne syrjäkatuja pitkin.
— Koettelit pysyä salassa?
— Halusin saapua luoksesi mahdollisimman pian, ja näin ollen menettelin kuten on tapana merellä ja valtioelämässä, kun on joutunut vastatuuleen: minä luovailin.
Tänä hetkenä kajahti melu entistä uhkaavampana vankilan edustalta. Tilly keskusteli kansalliskaartilaisten kanssa.