Tulpaanin lehdet kasvoivat kasvamistaan, pian voi erottaa kukan.
Korneliuksen riemu oli suuri hänen saadessaan tuon uutisen, ja kysymykset seurasivat toisiaan nopeudella, joka todisti kuinka tärkeitä ne olivat.
— Se on umpulla? huudahti Kornelius.
— Niin on, vastasi Rosa.
Mielenliikutuksen vallassa nojasi Kornelius horjuen luukkuun.
— Hyvä Jumala! huudahti hän.
Sitten hän kyseli edelleen:
— Onko soikio säännöllinen? Onko se täyteläinen, ovatko lehtien päät täysin vihreät?
— Soikio on melkein tuuman pituinen ja suippenee teräväksi kuin neula, se käy yhä pulleammaksi, pian se on aukeneva.
Seuraavana yönä ei Kornelius nukkunut paljoa. Mikä ylevä hetki olikaan oleva se, jolloin umppu aukeni!