Rosa teki epäilystä ilmaisevan liikkeen.
— Sitten sitä, mitä meidän on tekeminen.
— Ja mitä te ehdotatte?
— Kas tässä tuumani. Heti kun kukka on puhjennut, ja on varmaa, että se on musta, aivan musta, on teidän hankittava varma lähetti.
— Eikö muuta? Olen jo hankkinut lähetin.
— Onko hän luotettava?
— Vastaan hänestä, hän on ihailijoitani.
— Toivottavasti ei sentään Jakob.
— Olkaa levollinen. Hän on Loewesteinin lauttamies, noin viiden- tai kuudenkolmatta vuoden ikäinen reipas poikanen.
— Voi paholainen sentään!