Kaksi niistä sopi lukkoon, toinen kiertikin sitä kerran, mutta ei toista kertaa.
Tuota avainta ei tarvinnut paljoakaan parannella.
Boxtel siveli sitä hiukan vahalla ja uudisti kokeensa.
Vahaan jäi merkki esineestä, jonka ohi avain ei päässyt kääntymään.
Boxtelin tarvitsi vain viilata avainta tuota merkkiä myöten viilalla, joka olisi ohut kuin veitsenterä.
Työskenneltyään kaksi päivää oli Boxtel saanut avaimen mielensä mukaiseksi.
Rosan ovi aukeni äänettömästi, helposti, ja Boxtel havaitsi olevansa huoneessa yksin tulpaanin kanssa.
Ensi rikos, johon Boxtel oli tehnyt itsensä syypääksi, oli kiipeäminen muurin yli tulpaania maasta kaivamaan. Toiseksi hän oli tunkeunut Korneliuksen kuivatushuoneeseen avoimesta akkunasta. Kolmanneksi hän meni Rosan huoneeseen väärällä avaimella.
Kuten nähdään, saattoi kateus Boxtelin nopeasti edistymään rikosten tiellä.
Boxtel oli siis kahden kesken tulpaanin kanssa.