Jan avasi akkunan.
— Surma pettureille! ulvoi kansa.
— Ja petturit, ne olemme me! lausui vanki luoden katseen taivaalle ja kohottaen olkapäitään.
— Ne olemme me, toisti Jan.
— Missä Craeke on?
— Arvatenkin tuolla oven takana.
— Kutsu hänet sisään.
— Tulkaa sisään, Craeke, lausui Jan avaten oven sen takana odottavalle uskolliselle palvelijalle, — ja kuunnelkaa tarkoin mitä veljeni teille puhuu.
— Ei, Jan, ei puhe riitä, valitettavasti minun täytynee kirjoittaa.
— Miksikä niin?