Hän näki Rosan lähestyvän ristikkoa, hän kuuli hänen kutsuvan Korneliusta.
Salalyhdyn valossa hän näki auenneen tulpaanin, mustan kuin ympäröivä yö.
Hän kuuli Korneliuksen ja Rosan sopivan sanansaattajan lähettämisestä Haarlemiin, hän näki rakastavaisten suutelevan toisiaan, kuuli Korneliuksen kehottavan Rosaa lähtemään pois.
Rosa sammutti lyhtynsä ja palasi huoneeseensa. Kymmenen minuuttia myöhemmin näki Boxtel hänen jälleen lähtevän huoneestaan ja sulkevan oven huolellisesti kahteen lukkoon.
Miksi sulki hän ovensa niin huolellisesti? Siksi että tämä ovi suojasi mustaa tulpaania.
Boxtel, joka piiloutuneena Rosan huoneen yläpuolella olevaan porrasten käänteeseen näki tämän kaiken, laskeutui kerrosta alemmaksi nähdessään Rosan tekevän samoin.
Kun siis Rosan keveä jalka koski porrasten alimpaan astuimeen, koski Boxtelin vieläkin keveämpi käsi Rosan huoneen lukkoon.
Tuossa kädessään oli hänellä, kuten voitaneen ymmärtää, väärä avain, joka avasi Rosan oven yhtä helposti kuin oikea.
Täten olimme siis täysin oikeassa sanoessamme luvun alussa rakastavaisten tarvinneen Jumalan erityistä suojelusta.