MUSTA TULPAANI SAA UUDEN OMISTAJAN.
Rosan lähdettyä oli Kornelius hervotonna jäänyt seisomaan luukun luo, kuin kykenemätönnä kestämään kahdenkertaisen onnensa taakkaa.
Puoli tuntia meni menojaan.
Sinisinä ja raikkaina tunkivat päivän ensi säteet jo ristikkoakkunasta sisään. Silloin kuuli Kornelius äkkiä porraskäytävästä läheneviä askeleita ja huutoja, jotka saivat hänet vavahtamaan.
Seuraavana hetkenä seisoi Rosa kalpeana ja kasvot vääntyneinä hänen edessään.
Kauhistuneena peräytyi Kornelius, kalveten hänkin.
— Kornelius, Kornelius! huohotti Rosa.
— Hyvä Jumala, mitä on tapahtunut? kysyi vanki.
— Kornelius! Tulpaani…
— Mitä tarkoitatte?