— Kuinka voin sen sanoa!
— Puhukaa, Rosa, puhukaa!
— Se on ryöstetty, varastettu meiltä!
— Ryöstetty! Varastettu! huusi Kornelius.
— Niin, sanoi Rosa, nojaten oveen pysyäkseen pystyssä. — Niin, se on varastettu!
Mutta jalat eivät häntä enää kantaneet, hän horjahti ja vaipui polvilleen.
— Mutta kuinka se on tapahtunut? kysyi Kornelius. — Kertokaa, selittäkää…
— Syy ei ole minun, ystäväni.
Rosa parka ei enää uskaltanut sanoa: »Rakas ystäväni.»
— Te jätitte sen yksin, vaikeroi Kornelius.