Ja hän suli kyyneliin.

Prinssi nousi paikaltaan ja meni ovelle, mihin jäi hetkeksi seisomaan kirkkaaseen valaistukseen.

Rosan katse kiintyi häneen. Hän kävi entistä varmemmaksi siitä, että oli joskus ennen nähnyt tämän muukalaisen.

— Herra Boxtel, sanoi prinssi, — tulkaapa tänne!

Riemastuneena kiiruhti Boxtel lähemmäksi ja havaitsi seisovansa Vilhelm Oranialaisen edessä.

— Hänen ylhäisyytensä! huudahti hän peräytyen.

— Hänen ylhäisyytensä! toisti Rosa huumaantuneena.

Kuullessaan Rosan huudahduksen Boxtel käännähti häntä kohden.

Tuo näky saattoi Boxtelin koko ruumiin vavahtamaan, kuin hän olisi koskenut Voltan sähköpatsaaseen.

— Kas, mumisi prinssi itsekseen, — hän on levoton.