Mutta tehtyään voimakkaan tahdonponnistuksen Boxtel jo oli tyyntynyt.
— Herra Boxtel, lausui Vilhelm, — te näytte keksineen keinon kehittää mustia tulpaaneja.
— Olen kyllä, teidän ylhäisyytenne, vastasi Boxtel äänellä, jossa ilmeni hiukan levottomuutta.
Tosinhan tuo levottomuus myöskin voi olla vain Vilhelmin läsnäolon aiheuttamaa mielenliikutusta.
— Mutta, jatkoi prinssi, — tässä näette nuoren tytön, joka väittää samaa itsestään.
Boxtel hymyili halveksivasti ja kohautti olkapäitään.
Vilhelm seurasi kaikkia hänen liikkeitänsä huomattavalla mielenkiinnolla.
— Siis ette tunne tätä nuorta tyttöä? kysyi prinssi.
— En, teidän ylhäisyytenne.
— Ja te, neiti, ettekö te tunne herra Boxtelia?