Mennen sitten vankia lähemmäksi hän jatkoi:
— Etkö sitten näe, että minulla on välikappale, jolla voin sinut lannistaa ja pakottaa tunnustamaan rikoksesi?
— Oletteko te hullu, rakas herra Gryphus? kysyi Kornelius kääntyen häneen päin.
Ja nähdessään vartijansa kiihtyneet kasvot, hehkuvat silmät, vaahdossa olevan suun lausui hän:
— Paholainen sentään! Näyttää siltä kuin olisi pahempikin kysymyksessä kuin hulluus! Ollaan raivostuneena, vai mitä?
Gryphus pyöritti keppiään hänen edessään.
Liikahtamatta paikaltaan pani Kornelius käsivartensa ristiin ja lausui:
— Mutta, herra Gryphus, tehän tunnutte uhkailevan minua.
— Niin kyllä, uhkailen sinua! huusi vanginvartija.
— Ja millä sitten?