— Katsopas, mitä minulla on kädessäni!
— Luullakseni se on keppi, sanoi Kornelius tyynesti, — vieläpä varsin iso keppi. Mutta en voi uskoa teidän aikovan uhata minua sillä!
— Miksikä en sillä uhkaisi?
— Siksi että vanginvartijaa, joka lyö vankia, odottaa kahtalainenkin rangaistus. Toinen on mainittu Loewesteinin vankilan ohjesääntöjen IX:ssä pykälässä, joka on näin kuuluva:
»Jos päällysmies, vanginvartija tai ovenvartija satuttaa kätensä vankiin, erotettakoon hän toimestansa.»
— Kätensä! sanoi Gryphus vihan vimmoissa. — Niin kyllä, — mutta minullahan on keppi. Kepistä ei ohjesäännöissä puhuta mitään.
— Toinen rangaistus, jatkoi Kornelius, — ei ole mainittu ohjesäännöissä, vaan sen mainitsee raamattu näillä sanoin:
»Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.»
»Joka kepillä toiseen koskee, se kepillä piestään.»
Gryphus, jota Korneliuksen tyyni ja mahtipontinen puhetapa raivostutti yhä enemmän, kohotti keppinsä ilmaan. Mutta samassa silmänräpäyksessä heittäytyi Kornelius hänen kimppuunsa, riisti kepin hänen käsistänsä ja pisti sen kainaloonsa. Gryphus ulvoi vihasta.