— Nuo kunnottomat konnat! huudahti luutnantti.
Toivottu määräys se todella olikin, ja riemukkaalla kiljunnalla otti kokoontunut ihmisjoukko sen vastaan.
Se läksi heti liikkeelle ja marssi äänekkäitä huutoja kohottaen kohden Tillyn ratsujoukkoja.
Mutta kreivi ei suinkaan ollut halukas päästämään heitä tarpeellista lähemmäksi.
— Seis! huudahti hän, — seis! Varokaa lähestymästä ratsujamme tai minä annan hyökkäyskäskyn!
— Kas tässä määräys! vastasivat sadat uhkaavat äänet.
Kreivi otti sen vastaan tyrmistyneenä, loi siihen nopean katseen ja lausui lujalla äänellä:
— Ne, jotka ovat allekirjoittaneet tämän määräyksen, ovat herra Kornelius de Wittin murhaajia. Ennen menettäisin molemmat käteni, kuin soisin kirjoittaneeni kirjaimenkaan tuosta häpeällisestä kirjelmästä!
Ja työntäen miekkansa ponnella luotaan miehen, joka yritti ottaa kirjelmän häneltä takaisin, hän lausui:
— Tyyntykää! Tuollainen asiakirja on tärkeä ja on säilytettävä!