Ja hän taittoi paperin kokoon ja pani sen huolellisesti alustakkinsa taskuun.
Kääntyen sitten ratsujoukkonsa puoleen hän huusi:
— Tillyn ratsumiehet, rivittäin oikealle!
Sitten hän lausui puoliääneen, mutta kumminkin niin että kaikki kuulivat hänen sanansa:
— Nyt, murhaajat, toimeen!
Kaamea kirkuna, jossa ilmeni hillitön viha ja rajaton kostonriemu, kohosi ilmoille ratsuväen lähtiessä liikkeelle.
Hitaasti poistuivat ratsuväen rivit.
Kreivi jäi viimeiseksi, pitäen viime hetkeen saakka silmällä kiihkeää ihmisjoukkoa, joka voitti sitä myöten tilaa, kuin kapteenin ratsu väistyi sivullepäin.
Kuten nähdään, ei Jan de Witt ollut liioitellut vaaran suuruutta koettaessaan jouduttaa lähtöä vankilasta.
Kornelius laskeutui siis, nojaten veljensä käsivarteen, pihaan johtavia portaita alas.