Portaitten alapäässä hän kohtasi kauniin Rosan, joka vapisi mielenliikutuksesta.
— Oi, herra Jan, lausui hän, — mikä onnettomuus!
— Mitä sitten on tapahtunut, lapseni? kysyi Jan de Witt.
— Sanotaan että on menty kaupungintalolle noutamaan Tillyn joukoille määräystä poistua.
— Jos Tillyn joukot poistuvat, sanoi Jan, — on tilamme toden totta arveluttava.
— Sentähden tahtoisinkin antaa teille neuvon, sanoi vapiseva tyttö, — jos sen sallisitte.
— Lausu neuvosi, lapseni. Ei olisi ihme, jos Jumala tahtoisi puhua meille sinun suusi kautta.
— Minä en teidän sijassanne läksisi ajamaan päätietä, herra Jan.
— Minkätähden, kun kerran herra de Tillyn ratsumiehet vielä ovat vartiopaikallaan?
— Niin kyllä, mutta saamansa määräyksen mukaan heidän on pysytteleminen vankilan edustalla.