— Niin onkin.
— Onko teillä sitten määräystä että he saattaisivat teidät ulos kaupungista?
— Ei.
— Ehdittyänne ratsujoukon ohi te joudutte kansanjoukon käsiin.
— Mutta entä kansalliskaartilaiset?
— Ne! Nehän ovat enin raivoissaan kaikista!
— Mitä meidän siis on tekeminen?
— Teidän sijassanne, herra Jan, jatkoi nuori tyttö arasti, — minä poistuisin muurissa olevan salaportin kautta. Se vie syrjäkadulle, jossa ei ole ketään, sillä kaikki odottavat pääkäytävän edustalla, ja sieltä jatkaisin matkaani sille kaupunginportille, josta aiotte poistua kaupungista.
— Mutta veljeni ei voi kävellä, sanoi Jan.
— Minä koetan, vastasi Kornelius, ylevä lujuuden ilme kasvoillaan.