— Mutta onhan teillä vaunut, sanoi tyttö.
— Mutta ne ovat pääkäytävän luona.
— Ei, vastasi tyttö. — Otaksuin että kuskinne on luotettava henkilö ja käskin hänen odottaa salaportilla.
Liikutettuina loivat veljekset toisiinsa katseen, joka sitten kohdistui tyttöseen, tulkiten hänelle heidän kiitollisuutensa.
— Nyt meidän vain tulee vielä tietää, lausui Jan, — suostuuko Gryphus avaamaan meille tuon portin.
— Ei mitenkään, lausui Rosa, — siihen hän ei suostu.
— No, entä sitten?
— Tiesin että hän kieltäytyisi sen tekemästä, ja juuri äsken, kun hän keskusteli vankilan akkunasta erään sotamiehen kanssa, otin avaimen avainrenkaasta.
— Ja sinulla on tuo avain?
— Tässä se on, herra Jan.