Vaunut vierivät edelleen, mutta voi huomata kuskin menettäneen kaiken uskalluksensa.
Janin kumartuessa ulos vaunuista oli hänet nähnyt muuan oluenpanija, joka oli jäänyt tovereistaan jäljelle ja nyt kiireesti sulki ovensa rientääksensä toisten jälkeen Buitenhofille.
Hän huudahti hämmästyksestä ja läksi juoksemaan kahden miehen jälkeen, jotka myöskin juosten ensivät eteenpäin.
Sadan askeleen päässä hän saavutti heidät ja sanoi heille jotakin. Kaikki kolme pysähtyivät katsomaan eteneviä vaunuja, mutta olivat yhä vielä epävarmoja siitä, ketä ne kuljettivat mukanaan.
Sillä välin olivat vaunut saapuneet Tol-Hekille.
— Avatkaa! huusi kuski.
— Avatako pitäisi, sanoi portinvartija astuen asuntonsa kynnykselle, — vai avata, ja millä?
— Avaimella, tuhat tulimaista! huusi kuski.
— Niin kyllä, mutta entä kun ei ole avainta?
— Kuinka! Eikö teillä ole portin avainta? kysyi kuski.