— Ei.
— Minne sen sitten olette pannut?
— Se on minulta otettu pois.
— Ken sen on ottanut?
— Muuan, joka varmaankin tahtoi ettei kukaan pääsisi kaupungista pois.
— Ystäväni, lausui Jan de Witt pistäen päänsä ulos vaunujen akkunasta ja pannen pelastuksen saavuttamiseksi kaikki alttiiksi, — ystäväni, avaa meille! Minä olen Jan de Witt ja olen viemässä veljeäni Korneliusta maanpakoon.
— Oi herra de Witt, olen epätoivoissani, sanoi portinvartija kiiruhtaen vaunujen luo, — mutta vakuutan kunniasanallani että avain on otettu minulta pois.
— Milloinka?
— Tänä aamuna.
— Kuka sen otti?