— Eräs kahdenkymmenen vaiheilla oleva kalpea ja laiha mies.
— Ja miksi annoitte sen hänelle?
— Hänellä oli mukanaan allekirjoituksilla ja sineteillä varustettu määräys.
— Keneltä?
— Kaupungintalon herroilta.
— On ilmeistä, sanoi Kornelius tyynesti, — että meillä on perikato edessämme.
— Tiedätkö, onko kaikilla porteilla menetelty samoin?
— Sitä en tiedä.
— Lähtekäämme täältä, sanoi Jan kuskille. — Jumala tahtoo että ihminen tekee kaiken voitavansa henkensä pelastamiseksi. Aja toiselle portille!
Kuskin kääntäessä vaunut lausui Jan portinvartijalle: