Ja tuomari osotti sormellaan uunin vieressä olevan kaapin kolmatta laatikkoa.
Tässä kolmannessa laatikossa olivat todellakin nuo paperit, jotka rantavouti oli uskonut kummipojalleen, ja poliisi oli siis saanut perin tarkat tiedonannot.
— Vai ette te tahdo? lausui Spennen nähdessään Korneliuksen tyrmistyvän hämmästyksestä. — Avaan sen sitten itse!
Ja vetäen auki koko laatikon näki tuomari sieltä ensin tulevan esiin parikymmentä sipulia, huolellisesti järjestettyinä ja nimilapuilla varustettuina, ja sitten tuon paperikäärön, juuri samassa kunnossa kuin Kornelius de Witt paran jättäessä sen kummipojalleen.
Tuomari avasi sinetit, repi auki käärön, loi kiihkeän katseen ensi lehtiin, jotka tulivat esiin, sekä huusi kammottavalla äänellä:
— Siis ovat oikeuden saamat tiedonannot täysin totuudenmukaisia.
— Mitä? kysyi Kornelius. — Mitä ne sitten sisältävät?
— Elkää enää tekeytykö tietämättömäksi, herra van Baerle, vastasi tuomari. — Teidän on seuraaminen meitä!
— Kuinka niin? Teitä seuraaminen?
— Niin, sillä säätyjen nimessä vangitsen nyt teidät.