— Niin teen.
Virkamies käännähti, luoden katseen yli huoneen.
— Mitä talonne huonetta nimitetään kuivatushuoneeksi? kysyi hän.
— Juuri tätä, jossa nyt olemme.
Tuomari silmäili pientä muistiinpanolistaa, joka oli päällimäisenä hänen papereittensa joukossa.
— Hyvä, sanoi hän, kuten se, joka on tehnyt päätöksensä.
Kääntyen sitten Korneliuksen puoleen hän lausui:
— Tahdotteko antaa minulle nuo paperit?
— Mutta sitähän en voi tehdä, herra van Spennen. Nuo paperit eivät ole minun. Ne ovat minulle uskottuja papereita, ja pyhä velvollisuuteni on säilyttää ne huostassani.
— Tohtori Kornelius, lausui tuomari, — säätyjen nimessä käsken teitä avaamaan tuon laatikon ja luovuttamaan minulle paperit, jotka se sisältää!