— Se on kyllä totta, ja olen valmis edelleenkin suomaan teille apua.
— Te? ihmetteli Gryphus. — Oletteko sitten lääkäri?
— Se on päätoimeni, sanoi vanki.
— Osaatte siis asettaa käsivarteni paikoilleen?
— Varsin hyvin.
— Ja mitä te tarvitsette sitä varten?
— Kaksi puulastaa ja liinakaistaleen.
— Kuulet siis, Rosa, lausui Gryphus, — että vanki lupaa asettaa käsivarteni paikoilleen. Siten pääsen mitään maksamasta. Auta minut maasta, olen kuin lyijyä!
Rosa kumartui potilasta kohden, ja tämä kietoi terveen kätensä hänen kaulaansa ja ponnistihe pystyyn, ja Kornelius työnsi nojatuolin hänen luoksensa, ettei hänen tarvinnut kävellä.
Gryphus istui tuoliin ja lausui kääntyen tyttärensä puoleen: