"Uh", vastasi Aramis, "hän pilaisi koko jutun, anastaen itselleen kaiken kunnian; lopettakaamme hänen luonaan, vaan älkäämme aloittako hanketta hänestä."
Atos hymyili. Hän näkyi sydämessään kätkevän ajatusta, jota hän ei ilmaissut.
"No, olkoon menneeksi", taipui hän; "kenestä aloitamme?"
"Herra de Bouillonista, jos suvaitset; hän esiintyy ensimmäisenä tiellämme."
"Sallithan minulle ensin erään tehtävän?"
"Minkä sitten?"
"Tahtoisin välillä pistäytyä 'Kaarlo Suureen' syleilemään Raoulia."
"Tottahan toki! Minä tulen mukaan; syleilemme häntä yhdessä."
Ystävykset astuivat jälleen veneeseen, jolla olivat saapuneet, ja soudattivat itsensä nyt hallien luo. Siellä he tapasivat Grimaudin ja Blaisoisin, jotka pitelivät heidän hevosiaan, ja kaikki neljä ratsastivat Guénégaud-kadulle.
Mutta Raoul ei ollut tavattavissa Kaarlo Suuren ravintolasta; hän oli päivemmällä saanut sanoman hänen korkeudeltaan prinssiltä ja heti lähtenyt matkalle Olivainin kanssa.