"Aivan hyvin, monsieur. Suvaitkaa seurata minua, niin pääsette päämajaan."
"Hei!" huudahti Aramis kääntyen; "takaapäin tuntuu kuuluvan aimo tömistelyä."
"Sieltä lähestyy tosiaan ratsujoukko", sanoi Châtillon.
"Frondelaishatusta tunnen koadjutorin."
"Ja minä valkoisista töyhdöistään herra de Beaufortin."
"He tulevat täyttä neliä. Hänen korkeutensa prinssi on mukana. Kas, nyt hän jättää heidät!"
"Torvet toitottavat taisteluasentoon!" huudahti Châtillon. "Kuuletteko? Meidän täytyy tiedustaa."
Soturien nähtiinkin rientävän sieppaamaan aseensa ja maahan laskeutuneiden ratsumiesten nousevan satulaan; torvet raikuivat, rummut pärisivät, herra de Beaufort paljasti miekkansa.
Prinssi puolestaan antoi myös järjestäytymistoitotuksen kajahdella, ja kaikki kuninkaallisen armeijan upseerit, jotka olivat hetkellisesti sekaantuneet pariisilaisten joukkoon, riensivät hänen luokseen.
"Messieurs", virkkoi Châtillon, "näkyy selvästi, että aselepo on lopetettu; syntyy taistelu. Peräytykää siis Charentoniin, sillä minä teen piankin hyökkäyksen. Tuolla näette merkin, jonka hänen korkeutensa prinssi antaa minulle."