"Sitten alan uskoa, että herra de la Fère todella saa luokseen hänen ylhäisyytensä", myönsi d'Artagnan; "sitäpaitsi hänellä epäilemättä on saattue mukanaan."
"On kaksi sotamiestä."
"Voi, monsieur", virkkoi d'Artagnan ikäänkuin pitkän keskustelun lyhyeksi ytimeksi, "kunhan hänen ylhäisyytensä vain leppyisi suomaan herra de la Fèrelle meidän vapautemme!"
"Toivon sitä kaikesta sydämestäni", vastasi Comminges.
"Jos hän unohtaisi tuon käynnin, niin olisiko teidän hankala muistuttaa häntä siitä?"
"Ei ollenkaan; päin vastoin."
"No, se sentään rauhoittaa minua."
Tämä taitava puhelun käänne olisi tuntunut erinomaiselta tempulta jokaisesta, joka olisi kyennyt näkemään gascognelaisen sieluun.
"Hyvästi, messieurs", toivotti Comminges. "Nukkukaa hyvin!"
"Kyllä yritämme."