"Bullo!"
"Niin."
"Däysh bullo?"
"Ihan täysi, ja lahjoitan sen teille, jos juotte terveydekseni."
"Hehee, juon gyllä!" vakuutti sveitsiläinen lähestyen.
"No, tulkaa ottamaan, veikkonen", kehoitti gascognelainen.
"Gyllä dulen. Duoll ongin benkki."
"Totta tosiaan, ihan kuin vasiten asetettuna sitä varten. Nouskaa penkille … kas noin, veikkonen."
Ja d'Artagnan yskäisi.
Samassa iski Portoksen käsivarsi alas; hänen rautainen kouransa sieppasi sotamiestä kaulasta nopeasti kuin salama ja tukevasti kuin ruuvipihti sekä veti hänet ylös aukosta toisen kykenemättä äännähtämäänkään ja ollessa tukehtumaisillaan matkalla. Voimamies asetti hänet pitkäkseen lattialle, d'Artagnan jätti hänelle juuri sen verran aikaa, että hän pääsi hengähtämään, tukki häneltä sitten suun huivillaan ja alkoi riisua uhriaan niin joutuisasti ja kätevästi kuin ainakin mies, joka oli oppinut ammattinsa taistelukentällä.