"Monseigneur, minä en luota kardinaaleihin, jotka eivät kuulu hengelliseen säätyyn."
"No niin, kautta ministerin kunnian!"
"Te ette ole enää ministeri, monseigneur; olette vanki."
"Kautta Mazarinin kunnian sitten! Se olen ja sinä pysyn aina, toivoakseni."
"Hm", hymähti d'Artagnan, "olen kuullut puhuttavan eräästä Mazarinista, joka ei pitänyt valojaan kovinkaan pyhinä, ja minä pelkään, että hän oli joku teidän ylhäisyytenne esi-isä."
"Te olette hyvin järkevä mies, herra d'Artagnan", sanoi Mazarin, "ja pahoittelen tosiaan, että olen joutunut ikävyyteen teidän kanssanne."
"Palatkaamme siis sopuun, monseigneur, parempaa en tahdo."
"No niin", jatkoi Mazarin, "jos toimitan teidät turvaan todellisella, selkeällä tavalla?"
"Kas, se on toista!" tokaisi Portos.
"Antakaahan kuulla", sanoi Atos.