"Madame, ystäväni du Vallon on rikas eikä senvuoksi halua mitään aineellista etua; mutta muistelen hänen ja herra Mazarinin kesken olleen puhetta hänen moisionsa korottamisesta paroonikunnaksi. Tietääkseni se on hänelle luvattukin."
"Nousukas!" äännähti Itävallan Anna. "Sille nauretaan."
"Vaikka vain", huomautti d'Artagnan, "mutta siitä olen varma, että ne, jotka nauravat hänen nähtensä, eivät ilku toistamiseen."
"Olkoon menneeksi", taipui kuningatar ja vahvisti aateliskirjan.
"Nyt on jäljellä chevalier tai abbé d'Herblay, kumpaiseksi teidän majesteettinne vain suvainnee häntä ajatella."
"Hän tietenkin pyrkii piispaksi?"
"Ei, madame, hänellä on paljoa helpommin toteutettava toivomus."
"Mikä se on?"
"Että kuningas suvaitsee olla kummina madame de Longuevillen pojalle."
Kuningatar hymyili.