"Niin, tässä täytyy siis alistua tulemaan vanhaksi naiseksi!" virkahti herttuatar haaveksien.
Atos tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä. Hän huokasi katsellen kreiviä.
"Kreivi", hän sanoi, "Bragelonne lienee viehättävä asuinpaikka. Teillä on hyvä aisti; kartanossanne on varmaankin vettä, metsiä, puutarhoja?"
Hän huokasi jälleen ja nojasi viehättävää päätänsä keimailevasti taivutettuun käteen, joka oli yhä säilyttänyt siroutensa ja valkoisuutensa.
"Madame", vastasi kreivi, "mitä sanoittekaan äsken? En ole koskaan nähnyt teitä nuorempana, en koskaan kauniimpana."
Herttuatar pudisti päätänsä.
"Jääkö herra de Bragelonne Pariisiin?" hän kysyi.
"Miten pitäisi hänen mielestänne menetellä?"
"Uskokaa hänet minun huostaani", esitti herttuatar.
"Se ei käy laatuun, madame; jos olette unohtanut Oidipoksen tarun, niin minä muistan sen."