"No niin, hyvä ystävä, haluamaasi arvonimeä juuri tulinkin nyt tarjoamaan sinulle."
Portos poukkosi kohoksi ilmaan, niin että koko huone tutisi; pari kolme pulloa menetti tasapainonsa ja kierähti pirstaleiksi lattialle. Mousqueton ryntäsi esiin melun hälyttämänä, ja etäämpänä näkyi Planchet, suu sullottuna täyteen ja ruokaliina kädessä.
"Huusiko monseigneur minua?" kysyi Mousqueton.
Portos viittasi kädellään Mousquetonia korjaamaan pois särkyneet pullot.
"Näen hyvillä mielin", virkkoi d'Artagnan, "että sinulla on yhä tämä siivo mies palveluksessasi."
"Hän on intendenttini", vastasi Portos, ja hän lisäsi äänekkäämmin: "Kyllä näkee, että se lurjus jakselee hyvin, mutta", hän vielä jatkoi hiljaa, "hän on minuun kiintynyt eikä mistään hinnasta suostuisi hylkäämään minua."
— Sitäpaitsi puhuttelee hän herraansa monseigneuriksi, — ajatteli d'Artagnan.
"Menehän, Mouston", käski Portos.
"Sanotko Mouston? Aivan oikein, se on lyhempi; Mousqueton oli liian pitkä lausua."
"Niin", selitti Portos, "ja lisäksi kuului se liian kasarmimaiselta.[12] Mutta me puhelimme vakavammista asioista, kun se vintiö lyllersi sisälle", lisäsi hän.