"Mutta sinähän olet sietämätön!" karjaisi prinssi; "minä kuritan sinua!"
Grimaud kumarsi kunnioittavasti.
"Herra vakooja, lyön luusi mäsäksi!" huudahti prinssi katkeroituneena.
Grimaud kumarsi peräytyen.
"Herra vakooja", jatkoi herttua, "kuristan sinut omin käsin!"
Grimaud kumarsi yhä peräytyen.
"Ja se tapahtukoon nyt heti", pitkitti prinssi, katsoen parhaaksi lopettaa asian.
Hän ojensi molemmat kouristuneesti harittavat kätensä vartijaa kohti, joka juuri työnsi vartiosoturin ulos huoneesta ja sulki hänen jälkeensä oven.
Samassa tunsi hän prinssin käsien tarttuvan olkapäihinsä kuin rautapihtinä; mutta sen sijaan että olisi huutanut tai puolustautunut kohotti hän hiljaa etusormensa huulien tasalle ja lausui puolikovaa ainoastaan sanan, samalla kun antoi kasvoilleen herttaisimman hymyn, mitä osasi omaksua:
"Hiljaa!"