J.K. — Kirjoitan nimeni täydellisesti, sillä minun olisi liian rohkea uskoa, että te vielä viiden vuoden kuluttua sen arvaisitte alkukirjaimista.
Herttua oli tuokion ihan sekaannuksissa. Viiden vuoden ajan oli hän turhaan toivotellut itselleen palvelijaa, apua, ystävää, ja nyt se tuli hänelle kuin taivaan lähettämänä sellaisella hetkellä, jolloin hän olisi vähimmin osannut sitä odottaa. Hän katseli kaitsijaansa ihmeissään ja kävi sitten uudestaan lukemaan kirjettänsä alusta loppuun.
"Voi, rakas Marie!" mutisi hän lopetettuaan lukemisensa, "hänet siis tosiaankin näin vaunujen sopessa! Hän siis vielä ajattelee minua viiden vuoden eron jälkeen. Hitto, siinäpä hartautta, jollaista tapaa ainoastaan Astréi-romaanissa!"
Sitten hän lisäsi sanansaattajaan kääntyen.
"Ja sinä, hyvä mies, lupaat siis auttaa meitä?"
Grimaud teki myöntävän merkin.
"Sinä olet tullut tänne sitä varten?"
Grimaud uudisti eleensä.
"Ja minä kun aioin kuristaa sinut!" huudahti herttua.
Grimaud alkoi hymyillä.