"No niin, monsieur", hän sanoi hymyillen, "ettekö näe, että odotan kärsimättömästi?"
"Ja minä, madame", vastasi Atos, "katselen teitä ihaillen."
"Monsieur", jatkoi madame de Chevreuse, "suokaa anteeksi, että kaipaan saada tietää, kenen kanssa puhun. Te olette hovimies, se on epäilemätöntä, ja kuitenkaan en ole koskaan nähnyt teitä hovissa. Tuletteko kenties Bastiljista?"
"En, madame", vastasi Atos hymyillen, "mutta olen kenties tiellä, joka vie sinne."
"Niinkö! Siinä tapauksessa sanokaa minulle heti, kuka olette, ja menkää matkaanne", virkahti herttuatar hilpeään tapaansa, joka oli hänellä peräti viehättävä, "sillä minä olen jo kyllin huonoissa kirjoissa, tarvitakseni lisää epäsuosiota."
"Kukako olen, madame? Teille on sanottu nimeni: kreivi de la Fère. Tätä nimeä ette kaiketi ole koskaan kuullut mainittavan. Minulla oli ennen toinenkin, jonka kenties tunsitte, mutta olette luultavasti unohtanut."
"Sanokaa se kuitenkin, monsieur."
"Entiseen aikaan", jatkoi kreivi de la Fère, "oli nimenäni Atos."
Madame de Chevreusen silmät suurenivat. Kuten kreivi oli sanonut, näytti ilmeiseltä, että tämä nimi ei ollut tyyten häipynyt hänen muististaan, vaikka se kenties oli sekaantunut muihin nimiin.
"Atos?" toisti hän, "malttakaahan…"