"Se on totta", vahvisti neiti Paulet, "mutta ainoastaan silloin kun hän laskee leikkiä, sillä vakavammassa kirjesommittelussa hän on viheliäinen, ja jollei hän lausu asioita aivan kömpelösti, täytyy teidän myöntää, että hän ainakin lausuu ne hyvin huonosti."
"Mutta tunnustakaa kuitenkin, että hänen leikkisyyttään on aivan mahdoton, tavoitella."
"Kyllähän", sanoi de Scudéry viiksiänsä kierrellen; "minusta vain tuntuu, että hänen hullunkurisuutensa on hiukan väkinäistä ja hänen pilansa kovin tuttavallista. Lukekaa esimerkiksi 'Karpin kirje hauelle'."
"Sitäpaitsi", huomautti Ménage, "hän sai parhaat vaikutelmansa Hôtel de Rambouilletista: lukekaa esimerkiksi 'Zelide ja Alcidalée."
"Minä puolestani", sanoi Aramis lähestyen piiriä ja kunnioittavasti kumartaen madame de Chevreuselle, joka vastasi hänelle herttaisella hymyllä, "minä puolestani pahoittelen, että hän on kovin vapaasti kohdellut isoisia. Hän on usein teroittanut kynänsä prinsessaa vastaan, marski d'Albretia, herra de Schombergia, niin, itse kuningatartakin vastaan."
"Kuinka — kuningatartakinko vastaan?" kysyi de Scudéry, ojentaen esiin oikean jalkansa ikäänkuin puolustusasentoon; "hitto, sitä en tiennyt! Ja miten on hän loukannut hänen majesteettiaan?"
"Eikö teille ole tunnettu hänen sepitelmänsä: 'Ma aattelin'?"
"Ei", vastasi madame de Chevreuse.
"Ei", vastasi neiti de Scudéry.
"Ei", vastasi neiti Paulet.