Grimaud, ainiaan yhtä vaiteliaana, otti sillaikaa piirakasta toisen tikarin, nuoraportaat ja suukapulan.
La Raméen hirmustuminen yltyi sikäli kuin nuo esineet ilmestyivät näkyviin.
"Voi, monseigneur", huudahti hän, ja hänen tyrmistynyt katsantonsa olisi milloin hyvänsä muulloin saanut herttuan purskahtamaan makeaan nauruun, "eihän teillä toki ole sydäntä surmataksenne minua?"
"Ei, jollette asetu vastustamaan pakoani."
"Mutta, monseigneur, jos sallin teidän paeta, niin olen hukassa."
"Minä korvaan teille virkanne menetyksen."
"Ja te olette todellakin päättänyt lähteä linnasta?"
"Olen, kautta taivaan!"
"En siis voi millään tavoin saada teitä peruuttamaan päätöstänne?"
"Ette, — tänä iltana tahdon olla vapaana."