"Mutta jos puolustaudun, — jos huudan, jos kiljun?"
"Silloin surmaan teidät, kautta kunniani!"
Samassa löi kello.
"Kello on seitsemän", huomautti Grimaud, joka ei vielä ollut virkkanut sanaakaan.
"Kello on jo seitsemän", toisti herttua; "te huomaatte minun jo myöhästelevän."
La Ramée liikahti ikäänkuin tuntonsa rauhoittamiseksi.
Herttua rypisti silmäkulmiaan, ja La Ramée tunsi tikarin kärjen, joka hänen vaatteensa lävistettyään oli tunkeutunut rintaan.
"Hyvä, monseigneur", hän sanoi, "se riittää, en enää hievahda."
"Kiirehtikäämme", virkkoi herttua.
"Minulla on vielä pyyntö, monseigneur."