"Monsieur", jatkoi isännöitsijä, askel askeleelta vetäytyen taaksepäin ja yrittäen lähestyä ovea, "minä pyydän teitä ottamaan huomioon, että huudan tänne väkeni."
"Ja minäkin huudan saapuville omani", vastasi d'Artagnan. "Olen kuninkaan muskettiväen luutnantti, minulla on kymmenen kaartilaista saattueenani; kuunnelkaahan vain — kuuletteko, kuinka ne nelistävät? Saammepa nähdä!"
Mitään ei kuulunut, mutta isännöitsijä luuli kuulevansa.
"Oletko valmis, Portos?" kysyi d'Artagnan.
"Valmis olen."
"Entä te, Mouston?"
"Samaten."
"Ratsaille siis ja taipaleelle!"
Kaikki kolme hyppäsivät satulaan.
"Tänne!" huusi isännöitsijä; "apuun, palvelijat, ratsupyssyinenne!"