Ratsastajat huomattuaan oli d'Artagnan pysähtynyt ja jälleen panostanut pistoolinsa; hänen uuden hevosensa satulanupissa muuten riippui ratsupyssykin.
"Tässä nyt olen", sanoi Portos; "odotammeko vai hyökkäämmekö me?"
"Käykäämme päälle!" esitti d'Artagnan.
"Se sopii!" suostui Portos.
He iskivät kannukset hevostensa kylkiin.
Ratsumiehet olivat ainoastaan kahdenkymmenen askeleen päässä heistä.
"Kuninkaan nimessä", huusi d'Artagnan, "tie auki!"
"Kuninkaalla ei ole täällä mitään tekemistä", vastasi kumea ääni, joka tuntui tulevan pilvestä, sillä ratsastaja läheni pölypatsaan kiehtomana.
"Hyvä! Saammepa nähdä, eikö kuningas pääse esille yli kaiken", tuumi d'Artagnan.
"Se nähdään!" virkkoi sama ääni.